Kilpirauhanen on tärkein hormonaalista hormonia tuottava endokriinisen järjestelmän elin. Nämä hormonit vaikuttavat aineenvaihduntaan ja keskushermoston toimintaan. Jos kilpirauhanen ei toimi, voi esiintyä vakavia sairauksia, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja diffuusi struuma. Erilaisia diagnostisia menetelmiä voidaan käyttää rauhassairauden havaitsemiseen.
Kilpirauhasen palpaatio
Joissakin sairauksissa paitsi rauhasen toiminta on häiriintynyt myös fysiologisia muutoksia. Kilpirauhanen voi kasvaa kooltaan, kyhmyt, tiivisteet ja struuma voi esiintyä elimen kudoksissa. Alkuvaiheen diagnoosissa endokrinologi käyttää sellaista tutkimusmenetelmää kuin palpaatio. Tämä on yksinkertainen tutkimus, lääkäri pyytää potilasta ottamaan säännöllisen siemauksen ja nielemishetkellä tutkii kaulan alueen sormillaan. Jos kilpirauhanen kärsii vakavasti, palpatoinnissa potilas voi tuntea voimakasta kipua. Palpaatio antaa mahdollisuuden tehdä vain alustavia johtopäätöksiä; tarkempaan diagnoosiin käytetään instrumentaalisia ja laboratoriotutkimusmenetelmiä.
Kilpirauhasen instrumentaalinen diagnoosi
Kilpirauhasen ultraäänitutkimuksen avulla voit arvioida elinkudoksen rakennetta. Ultraäänen avulla voit määrittää rauhasen tilavuuden, tutkia verenkiertoa elinkudoksessa, havaita solmut ja mitata niiden koon. Kilpirauhasen ultraäänisuunnan antaa endokrinologi, jos palpatoinnissa havaitaan muutoksia.
Jos ultraäänitulosten mukaan havaittiin suuria nodulaarisia muodostumia rauhasen kudoksissa, potilaalle voidaan määrätä punktibiopsia. Tämän tutkimuksen avulla voit tunnistaa kasvaimen luonteen ja sulkea pois onkologisen prosessin. Lääkäri käyttää hienoa neulaa tunkeutuakseen struumaan ja ottamaan kudosnäytteitä. Lävistys suoritetaan välttämättä ultraäänen valvonnassa.
Kilpirauhasen pahanlaatuisten kasvainten kohdalla suoritetaan skintigrafia. Tämän tutkimuksen avulla voit tunnistaa onkologisen prosessin esiintyvyyden ja havaita etäpesäkkeet. Tämän tutkimuksen aikana ihmiskehoon ruiskutetaan tietty määrä radioaktiivisia aineita. Radioaktiivisen jodin imeytymispisteiden avulla elimen kudoksessa on mahdollista määrittää kärsivät alueet.
Kilpirauhasen laboratoriodiagnostiikka
Hormonien laskimosta tehdyn verikokeen avulla on mahdollista määrittää rauhasen toiminnallinen tila, eli ymmärtää kuinka hyvin elin suorittaa tehtävänsä. Verta analysoitavaksi otetaan tiukasti tyhjään vatsaan. Osana laboratoriodiagnostiikkaa määritetään useimmiten TSH: n, T3: n ja T4: n taso.
TSH on kilpirauhasta stimuloiva hormoni, jonka tuottaa aivolisäke, tämän hormonin avulla kilpirauhasen hormonitoimintaa säännellään. TSH-taso riippuu rauhasen hormonitasoista. Jos kilpirauhashormonien taso laskee, aivolisäke alkaa tuottaa aktiivisesti kilpirauhasta stimuloivaa hormonia, ja TSH-taso veressä nousee. Jos kilpirauhanen tuottaa ylimääräisiä hormoneja, veressä oleva TSH-taso on alle normaalin.
T3 on hormoni, jota kutsutaan trijodityroniiniksi, jota tuottaa kilpirauhanen. T3-testi on tarkoitettu, jos epäillään kilpirauhasen liikatoimintaa. T4 on hormoni nimeltä tiroksiini, joka on myös kilpirauhashormoni. Tämä hormoni on tärkeämpi hormonaalisten häiriöiden määrittämisessä kuin T3. Kohonnut T4-taso osoittaa kilpirauhasen liikatoiminnan ja matala taso osoittaa kilpirauhasen vajaatoiminnan.
