Termi "tuttu suhde" tarkoittaa alistamisen puuttumista, etäisyyttä ihmisten välillä. Toisin sanoen heidän suhteessaan ei ole kunnioitusta, muodollisuutta, joka muistuttaa enemmän ystävällisiä tai jopa veljellisiä (tästä nimi). Ensi silmäyksellä tämä on hyvä. Yksi tahattomasti muistaa vanhan Neuvostoliiton iskulauseen: "Ihminen on ihmiselle ystävä, toveri ja veli!" Tunnetulla suhteella on kuitenkin monia negatiivisia puolia.
Mitkä ovat tuntemuksen haitat
Lähisukulaisten suhteen suhteen on paljon luonnollista ja anteeksiannettavaa: liiallinen rehellisyys, tunkeutuminen "henkilökohtaiseen tilaan", jopa tuntemus. Vaikka alkuperäiskansojen tulisi tietysti käyttäytyä keskenään hienovaraisesti välttäen tahdittomuutta, huijausta. Perheen ja ystävien kanssa tavallisesti suhtaudutaan vähemmän tiukkoihin vaatimuksiin kuin muukalaisiin. Samalla lähisuhteen tosiasia antaa perustan vaatia erityistä asennetta, odottaa apua ja tukea.
Mutta kun on kyse muukalaisista, tällainen käyttäytyminen johtaa melkein varmasti riitoihin, kauniin, konflikteihin. Kun henkilö, joka ei ole lähisukulainen eikä läheinen ystävä, käyttäytyy liian vapaasti, antaa itsensä tunkeutua jonkun toisen henkilökohtaiseen tilaan, vaatii jatkuvasti huomiota tai apua, tämä aiheuttaa vaistomaista tyytymättömyyttä ja jopa suuttumusta.
Miksi tuntemus vahingoittaa
Joissakin organisaatioissa, laitoksissa noudatetaan "mahdollisimman vähän muodollisuuksia" -periaatetta. Heidän johtajiensa mielestä työkollektiivin tulisi olla kuin yksi iso ja ystävällinen perhe, ja sitten kaikki työntekijät hoitavat ahkerasti tehtävänsä, kurinalaisuudesta, juonittelusta, kateudesta jne. Ei ole ongelmia. Siksi he eivät vain itse kohtele työntekijöitä tutulla tavalla, vaan myös rohkaisevat kaikin mahdollisin tavoin alaistensa tällaista käyttäytymistä. Useimmissa tapauksissa tulos on kuitenkin täysin päinvastainen kuin he odottavat.
Mikään organisaatio ei voi toimia menestyksekkäästi noudattamatta ainakin alistamis- ja työelämän sääntöjä. Jopa demokraattisimman ja alistuvimman johtajan on joskus paitsi kannustettava, myös rangaistava työntekijöitä. Lisäksi hänen käskyjensä ja ohjeidensa on oltava sitovia, mutta miten tämä voidaan saavuttaa, jos hän on alaisiensa mielestä vain”yksi monista”? Tästä ei tietenkään seuraa, että pomon on välttämättä oltava kova, autoritaarinen, mutta hänen on pidettävä jonkin verran etäisyyttä itsensä ja alaistensa välillä.
Lisäksi työntekijöiden välinen tuntemus johtaa usein hukkaan työaikaan, kun virkatehtävien suorittamisen sijaan käydään loputtomia keskusteluja henkilökohtaisista aiheista. Ihmiset voivat kokoontua kaikkia työntekijöitä vastaan, ja tämä on myös väärin.
