Avioeroprosessi on erittäin tuskallinen paitsi aikuisille myös lapsille. Lapsen muotoilematon psyyke ei yksinkertaisesti pysty ymmärtämään ja hyväksymään, miksi äiti ja isä elävät erikseen. Ja miten ymmärtää, millä kriteereillä aikuiset valitsevat, kenen kanssa lapsi tulee. Tämän ratkaisun monimutkaisuus on ylivoimainen. Tämä on pelottava tehtävä sekä aikuisille että pikkulapsille. Ja tässä sinun on lähestyttävä tätä asiaa pätevästi ilman tarpeettomia kiukkuja ja periaatteita löytääksesi kompromissin, jonka avulla lapsi voi selittää koko tilanteen hänelle ymmärrettävässä muodossa.
Joten pääaiheet, jotka sinun on ymmärrettävä ja pystyttävä selittämään vauvalle:
1. Kenen kanssa lapsi asuu isän tai äidin kanssa? Sinun on ensin päätettävä keskenään, päästävä yhteisymmärrykseen ja ilmoitettava vasta sitten vauvalle. Lapselle ei tarvitse kertoa, että isä (äiti) on huono, että hän hylkää meidät eikä rakasta.
2. Milloin, kuinka kauan ja mitkä oikeudet vanhemmalla, joka ei asu lapsen kanssa, on? Nämä kysymykset ovat jälleen aikuisia, niistä keskustellaan myös keskenään, ja lapselle on kerrottava, että hän voi nähdä isän (äidin) milloin tahansa haluaa ja niin paljon kuin tarvitsee. Olisi mukavaa ladata lapsi osiin, ympyröihin ja vastaaviin, jotta hänellä olisi mahdollisimman vähän aikaa ajatella aikuisten ongelmia.
Lapsen jo nyt stressaavaa tilaa ei tarvitse pahentaa selittämällä tarpeettomasti suhdetta häneen. Lapselta puuttuu jo normaali kasvatus ja tavanomainen elämäntapa. Seuraukset ovat edelleen väistämättömiä. Siksi on syytä minimoida lapsen psyyken traumaattisuuden riski mahdollisimman paljon.
Yksi ensimmäisistä lapsen kokemuksista avioeron jälkeen on tapa sopeutua uuteen elämään. Tytöistä tulee yleensä vetäytyneitä ja poikia hallitsemattomia. Tietenkin on olemassa syvempiä stressin muotoja, jotka ilmenevät lapsen aikuiselämässä, kuten se, onko syytä rakastaa, onko uskollisuutta ja miksi perustaa perhe.
Usein lapset syyttävät itseään vanhempiensa avioerosta, pienistä tulee kapriiseja ja vanhemmilla on jopa huonoja tapoja. On välttämätöntä ympäröi lapsi huomiolla ja huolella, puhua hänelle ja varmistaa, että tapaamiset lähteneiden vanhempien kanssa ovat mahdollisimman usein.
On tietysti myönnettävä, että joissakin tilanteissa avioero on välttämätöntä sekä vanhemmille että lapsille. Joskus käy ilmi, että lapsella on mukavampaa ja helpompaa elää yhden vanhemman kanssa rauhassa kuin täydellisessä perheessä, jossa vallitsevat jännitteet ja skandaalit.
