Siirtyminen lapsuudesta murrosikäyn liittyy jonkin verran etäisyyttä vanhempiin. Tämä on luonnollinen prosessi, jota kutsutaan erottamiseksi. Lapsi alkaa muotoutua ihmisenä, saa yksilöllisyyden ja tunteen omasta "minä". Tähän liittyy usein konflikteja ja psykologisia ongelmia perheessä.
Ohjeet
Vaihe 1
Vanhempien on oltava valmiita teini-ikäisten itsenäistymiseen, heidän on tuettava ja autettava lastaan kaikin mahdollisin tavoin. Aikuiset eivät ole aina valmiita hyväksymään ja ymmärtämään näitä muutoksia. Teini alkaa esittää kysymyksiä: "Miksi olen?", "Kuka minä olen?" Hän ymmärtää, että aikuisten maailmaan pitäisi siirtyä selvempi henkilö kuin "vanhempiensa lapsi".
Vaihe 2
Teini-ikäisen tulisi alkaa kokeilla erilaisia uusia rooleja, erilaisia käyttäytymismalleja. Tämä on tehtävä yhteiskunnassa, jättäen perhe. Mutta lapsen on oltava vakaasti vakuuttunut siitä, että vanhemmat tarjoavat hänelle luotettavan takaosan ja suojan. Toisin sanoen, roolin kokeilemisen ja epäonnistumisen jälkeen teini-ikäinen voi tulla takaisin ja toipua löytääkseen itselleen jotain uutta.
Vaihe 3
Osoittautuu, että vahva terve perhe antaa lapselle enemmän mahdollisuuksia itsenäisyyteen. Jos teini-ikäinen pelaa rooleja, jotka ovat hänelle epätavallisia perheessä, on vaikeampaa päästä eroon riippuvuudesta vanhemmistaan. Lapsi-lastenhoitaja, lapsi-sovittelija, kouluttaja ei voi niin helposti jättää perhettä, tässä tapauksessa se alkaa romahtaa.
Vaihe 4
Vanhemmat voivat alitajuisesti alkaa kiristää teini-ikäistä pahentamalla sairauksiaan, lauseita "kukaan ei tarvitse sinua siellä", "kukaan ei rakasta sinua niin paljon kuin me", "et voi selviytyä julmassa maailmassa". Nämä sanat estävät aikuista pääsemästä eroon emotionaalisesta riippuvuudesta vanhemmista, hän ei pysty rakentamaan täysivaltaista perhettä valitunsa kanssa.
Vaihe 5
Jos erottaminen onnistuu ja tämä on äidin ja isän suuri ansio, emotionaalinen erottaminen johtaa kommunikointiin tasavertaisesti. Teini-ikäinen osallistuu keskusteluihin ja perheasioihin täysimittaisena henkilönä, hän on avoimempi ja rehellisin, tietää varmasti voivansa pyytää apua milloin tahansa.
Vaihe 6
Jos huomaat merkkejä ulkomaailman pelosta, vahvasta riippuvuudesta vanhempiesi mielipiteistä, älä ole hiljaa, keskustele tästä ongelmasta perheesi kanssa. Selitä rakkaillesi ja läheisillesi, että olet hyvin kiitollinen hoidosta, mutta sinun on aloitettava eläminen yksin. Älä millään tavalla esitä väitteitä tai syyttää vanhempiasi. Harkitse sanojasi sulkemaan pois mahdollisuus vahingoittaa itse.
Vaihe 7
Muista puhua rakkaudestasi äitiä ja isää kohtaan, toivostasi heidän apuunsa ja tukeensa, halustasi hyväksyä heidän neuvonsa. Loppujen lopuksi jo aikuisen lapsen erottaminen vanhemmista ei tarkoita lainkaan, että heidän suhteensa on päättynyt, eikä sulje pois keskinäisen avunannon mahdollisuutta.
