Jokaisen tulevan äidin on erittäin tärkeää kuulla syntymättömän lapsensa syke. Sikiön sykkeen määrittäminen on tullut mahdolliseksi useiden menetelmien ansiosta, esimerkiksi käyttämällä tavanomaista synnytysstetoskooppia, ultraäänilaitetta ja myös sikiön kaikukardiografiaa suoritettaessa.
Ohjeet
Vaihe 1
Helpoin tapa kuulla sikiön syke on lääketieteellinen fonendoskooppi. Aseta phonendoskoopin kalvo vatsalle ja työnnä joustavat putket korviin. Tällä laitteella voit kuulla muita naisruumisääniä. Kohdassa olevan lapsen syke voidaan kuitenkin erottaa rytmistä - se on noin kaksi kertaa nopeampi kuin naisen. Fonendoskoopin avulla on mahdollista kuulla syke vasta 16–17 raskausviikkoon mennessä. Voit erottaa sykkivän sydämen äänet asettamalla korvasi naisen vatsaan, mutta tämä riippuu jo sikiön sijainnista kohdun seinämään nähden.
Vaihe 2
Kuuntele vauvan sykettä ultraäänitutkimuksella, jota voidaan käyttää sikiön sydänlihasten sykkeen havaitsemiseen jo 3 tai 4 raskausviikolla. Ultraäänikoneen avulla voit myös seurata sikiön sydämen ja verisuonten oikeaa kehitystä. Tämän menetelmän avulla voit tunnistaa mahdolliset poikkeamat ja tarjota oikea-aikaista lääketieteellistä apua.
Vaihe 3
Sikiön sydämenlyöntiä voidaan kuulostaa kaikukardiografialla. Tämä menetelmä on sikiön ultraäänitutkimus, joka eroaa hieman tavallisesta siinä, että kaikki huomio kiinnitetään yksinomaan sydämeen. Kaiun avulla voit tutkia sikiön sydämen toimintoja kahdessa tilassa. Yksidimensionaalista tilaa käytetään vain sydän- ja verisuonijärjestelmän tutkimiseen, ja Doppler on tarkoitettu verenkierron tutkimiseen ja analysointiin eri sydänosastoilla. Ekokardiografia auttaa asiantuntijaa tutkimaan sydämen rakennetta ja toimintaa sekä vierekkäisiä suuria verisuonia, ja se voidaan suorittaa yksinomaan lääkäreiden - kardiologien - todistuksen mukaan.
Vaihe 4
Toinen tehokkaimmista menetelmistä sikiön sykkeen kuuntelemiseen on kardiotokografia. Se on sikiön sydämenlyöntien ja kohdun supistusten samanaikainen tallennus synnytyksen aikana. Kardiotokografiaa käytettiin laajalti viime vuosisadan lopussa ja se antoi lääkäreille mahdollisuuden seurata tarkemmin sikiön tilaa syntymäaikana. Supistusten aikana supistusten lisäksi ei kohdun seinämiä, vaan myös koko vatsaonteloa. Tämä vaikuttaa ensisijaisesti hapen saantiin lapselle. CTG mahdollistaa myös sikiön motorisen aktiivisuuden määrittämisen.
