Avoliitto tai siviiliavioliitto on suhde, jota ei ole virallistettu lain vaatimalla tavalla. Tällä hetkellä melkein puolet yhdessä asuvista pariskunnista ei rekisteröi avioliittoaan.
Useimmat rakastuneista pariskunnista aloittavat elämänsä yhdessä avioliiton kanssa ymmärtääkseen, voivatko he tulla toimeen yhdessä ja tarkistaa tunteensa. Mutta melkein kaikki heistä eivät ymmärrä, että ylivoimaisen esteen sattuessa, esimerkiksi toisen puolison kuoleman, toinen omistusoikeus on erilainen kuin laillisessa avioliitossa.
Yhtäältä siviiliavioliitto on jonkin verran helpompaa, mutta toisaalta suhteiden muuttuessa yksi yleiseen talousarvioon sijoittaneista osapuolista saattaa jäädä korvauksettomaksi. Emme saa unohtaa, mitkä ovat vastuut tällaisessa avioliitossa suhteessa lapsiin. Jos suhteet hajoavat, vastuu lapsen kasvattamisesta on yksinomaan yhdellä vanhemmista ja useammin äidistä. Jos suhde hajoamisen jälkeen on huono, ja useimmissa tapauksissa se onkin, naisella on suuri riski löytää itsensä ilman taloudellista tukea entiseltä aviomieheltään. Tietysti tapaus voidaan ratkaista tuomioistuimen kautta, mutta mahdollisuudet tehdä päätös naiselle ovat kaukana niin monista kuin virallisessa avioliitossa.
Voit elää siviiliavioliitossa puolitoista vuosisataa ja puoli vuosisataa, mutta jommankumman puolison kuoltua perinnössä syntyy suuria ongelmia.
Uloskäynti voi olla tällainen. Avopuolisoiden välillä tehdään erityinen sopimus, jossa ilmoitetaan kumppaneiden kustannukset, heidän välinen suhde ja määrätään myös, miten omaisuuden jakamisen tulisi tapahtua avopuolisoiden päättyessä. Pari voi usein miettiä sellaisen sopimuksen kohtia yksin. Esimerkiksi lauseke, jonka mukaan lainojen hankkimisen yhteydessä avopuolisot maksavat puolisoiden kesken tasan.
Tällaista sopimusta laadittaessa voidaan myös laatia neuvontamääräys. Joten on mahdollista saada jonkinlainen takuu siitä, että tällöin puoliso voi vaatia perimällä siviiliavioliitosta hankitun omaisuuden.
